lauantai 18. helmikuuta 2017

I believe that family is worth more than money or gold


Pari viimeistä viikkoa oli hieman rankahkot kun olin äidin luona hoitamassa koiria heidän loman ajan, koiria oli yhteensä 9 ja rankaksi asian teki että Renalla oli juoksut, se oli yhtä eristämistä ja suunnittelua ettei tule vahinkoa Dorkan kanssa. Kyllähän kaikki sujui ihan niinkun pitikin mutta viimeiset 4 päivää kävi vähän turhan unettomiksi omalta osalta että rupesi olemaan ihan lopussa oma jaksaminen.
Sain myös yliannostuksen shelttien haukkumisesta vaikkei ne haukkuneetkaan läheskään niin paljoa kun normaalisti.
Kaikenkaikkiaan oli ihan mukavaa ja tulipahan oltua paljon veljeni kanssa ☺

Me ei oikein ehditty treenailemaan sen aikana kun olin vanhemmillani hoitireissulla, mutta nyt ollaan oltu pari päivää kotona keräämässä voimia, saatu omia arkisia juttuja tehtyä, eli ollaan me myös treenattu.
Aloitin Norpan kanssa toissapäivänä tottiksen treenaamisen, se ei osaa kuin istu ja odota käskyt oikesti tällä hetkellä. Mut miten iloikseks se tekikään mut kun mulla on kerrankin pentu joka on ihan älyviisas, ihan lapsi nero! Se on niin taitava että voisin jopa harkita tämän likan kanssa jos vähän tokoilisi kaiken muun lisäks. Uskon jos pidetään tämä tahti niin kohta on maahanmeno ja perusasento hallussa kun vanhalla tekijällä, odotukset on korkealla Norpan kanssa ☺ Kiva että on välillä oikesti nokkela koira treenattavana, Dorka kun oli hankalin mitä oon koskaan koulinu ja Muikku oli jotain siltä väliltä.
Mä olen tyytyväinen ja onnellinen mun karvaisista ystävistä! ♥
Muikku perusasennossa ☺

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti