Simply the best

Tämän postauksen päätin omistaa mun elämän koirille, niille koirille jotka voi omistaa vaan kerran elämässä ♥
Älkää käsittäkö väärin, rakastan kaikkia koiriani, myös niitä jotka ovat matkustaneet sateenkaarisillalle, mutta sitten on vaan nämä jotkut joissa on vaan sitä spesiaalia, se kun kemiat kohtaa ihan täysin!

Tarina alkaa berninpaimenkoirasta, siitä joka muutti jo aikuisena ongelmakoirana meidän perheeseen minun ollessa vielä lapsi. Lynx Walleys Evin "Edu", s. 05.07.1995 - k. 26.04.2007.
Edun kanssa alku ei ollut helppoa, se ei ollut kovinkaan lapsiystävällinen koira. Kunhan Edun kanssa ystävystyttiin, kaikki näytti valoisammalta, asiat rupesi sujumaan, hitaasti mutta varmasti. Edu on koira joka on opettanu mua enemmän kun kukaan olisi koskaan voinut. Kiitos Edu ♥ Annoit minulle parhaat eväät matkaan.

Sitten tuli Rena, Kiosan's Phoebe, Ruotsista. Rena oli ihan unelma harrastuskoirana. Me kokeiltiin Renan kanssa kaikenlaista, tuntui toimivan lajissa kun lajissa, Rena oli kun ajatus ja meillä toimi kaikki kemiat todella hyvin. Rena kuitenkin sairastui jo 11kk ikäisenä, siitä asti elämä on ollut vähän vaakalaudalla. Pari vuotta sitten päätin että nyt en voi enään olla itsekäs, nyt Renan ei tarvitse enään sairastaa ja olin varannut ajan jo viimeiselle matkalle, isäni soitti minulle ja sanoi että "älä vie vielä, me kokeillaan vielä menisikö Rena shelttien kanssa" ja niin me päätettiin yrittää. Nyt Rena voi todella hyvin, ei ole sairastellut, ikävä on ihan järkyttävä vieläkin ja meillä on aina yhtä iloinen jälleennäkeminen, myös eroaminen on aina yhtä vaikeeta. Mutta Rena on vielä elämässäni ja voi hyvin, se on todella arvokasta minulle ♥

Sitten tuli Muikku, Muikku on ensimmäinen koira Renan jälkeen joka tuntuu todellakin omalta. Mä olen niin onnellinen tuosta mun pienestä hollantilaisesta. Muikku on myös todellakin monipuolinen, se on äärimmäisen sosiaalinen ja hauska koira, kaikki tuntuu pitävän Muikusta, mutta onhan se vaikeeta olla pitämättä siitä :D Muikku on mukava koira jonka voi viedä jokapaikkaan ilman että sitä ahdistaa, se on ihan yhtä Muikku jokapaikassa! Muikun kanssa meillä on vielä pitkä elämä edessä ja tulee toivottavasti paljon yhteisiä kokemuksia ja saavutuksia ♥

Kaikki koirani ovat opettaneet minulle paljon, kaikki ovat olleet upeita persoonia ja ketään en kadu hetkeäkään. Matkan varrella on tullut myös vastaan paljon upeita ihmisiä.
Kaikki sattumien summat ovat tehneet minusta sen mitä nyt olen, olen oppinut paljon hyvää ja paljon nähnyt sellaista mitä kautta on sitten opittu mitä ei missään nimessä halua olla. Vielä on matkaa jäljellä ja huisin paljon lisää kokemuksia, upeita karvaisia ystäviä ja ihmisystäviä, tuskin maltan odottaa! ☺♥

I turn my back and go for all the better things in order

Vuosi lähestyy loppuaan, se tarkoittaa suuria muutoksia ja uutta alkua.
Työsuhde päättyy nykyisessä työpaikassa viimeinen päivä joulukuuta, aikomusta ei ole jatkaa siellä ja sitten mikään ei enään pidättele täällä pk-seudulla, sitten lähden, se että minne selviää varmasti joulukuun aikana. Odottelen kovasti lähtöä ja alkaa aika käydä pitkäksi, tuntuu kun viikot vaan matelisi.

Arki on lähtenyt rullaamaan nyt todennäköisesti pysyvällä laumakokoonpanolla kun Puolasta lensi yksi tervu tytteli, malinoisvanhemmista syntynyt. Rukin kaikki pennut ovat lähteneet omiin koteihinsa, Muppekin muutti sitten Seinäjoelle ja nykysin hänet tunnetaankin nimellä "Bestla" :)
Puolalainen, tutummin "Norppa" on kotiutunut hyvin tänne meille, Norppa on reipas ja kookas narttupentu, mutta tosiaan tarkoitus oli alunperin että hän lähtisi sijoituskotiin, pienien ongelmien ilmettyä päätin että kyllä se kotiin taitaa jäädä, nyt vain lykkään Muikun pentuetta vähän pidemmälle. Se miksi tämä on todennäköisesti pysyvä laumakokoonpano on se koska en ole kuitenkaan ihan täysin päättänyt jääkö Norppa tähän hengailemaan vai etsiikö jossain vaiheessa itselleen tavoitteellisesta harrastamisesta kiinnostunetta sijoituskotia.
Nyt en tosin mieti näitä asoita, mennään fiilis pohjalla ja keskitytään paranemiseen.

Meillä on ollut huonoa tuuria, mun koirat sai kennelyskän vaikka sairastivat sen viimevuonnakin... tai no vaan käyttikset yskii, Ruki ja Rem meinaa varmaan tehdä samallatavalla kun viimevuonna eikä meinaa sairastaa tänäkään vuonna, mikä on tietysti ihan mukava asia :)

Nyt porskutetaan eteenpäin ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!