sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Scars remind me that the past is real


Tänään siitä tulee kaksi viikkoa kun Rem parka sai päällensä koiran, tilanne oli nopeasti ohi ja näytti siltä että Remillä olisi vain jäänyt karvat väliin. Oli todella pimeää ja menin lähimmän valon viereen, kun katsoin Remiä niin kiireinen lähtö olikin edessä, Remin vasen silmä oli ihan veren peitossa..
En siellä pimeässä tiennyt kuinka pahasti oli käynyt, mutta pahalta näytti.

Kun pääsimme päivystävälle eläinlääkärille niin veri oli ehtinyt jo vähän kuivahtamaan ja silmä ei näyttänyt enään ihan niin pahalta (ylin kuva). 4h jonotuksen jälkeen Rem tutkittiin, silmän ympäriltä karvat ajeltiin ja putsattiin kunnolla, silmäkulma olisi vaatinut tikkejä mutta se oli sellaisessa paikassa että päivystävät eläinlääkärit eivät voineet tehdä sitä, se olisi vaatinut silmäspesialistia. Onni onnettomuudessa oli se että silmä pysyi ehjänä, sarveiskalvo selvisi myös ilman vaurioita ja näkö säilyi.

Lääkärin kanssa oli puhetta että Remin silmä olisi pitänyt jälkipaikata jottei luomi jää roikkumaan, se aiheuttaisi silmän jatkuvan kuivumisen tai jottei silmäkulma kasvata kudospattia joka hiertää sarveiskalvon jatkuvasti haavaumille ja lopulta mahdollisesti sokeuttaa silmän. Jälkipaikkausta ei kuitenkaan voitu tehdä, nyt kuitenkin yritetään olla toiveikkaita, toivotaan että silmä vetäytyy vähän, että luomi tiivistyisi tarpeeksi ja ettei pattia syntyisi.
Riskit eivät siis ole vielä ohi, voi olla että tämän tapahtuman johdosta Rem kärsii silmästä koko loppu elämänsä.

Tällähetkellä tilanne näyttää ihan lupaavalta, Remin luomi on aavistuksen tiiviimpi ja ainakaan patti ei vielä ole saanut alkua. Nyt toivomme vaan parasta ja pelkäämme pahinta!

Toisen koiran omistajan kanssa asia sovittu ilman minkäänlaisia tappeluita.

Mites Rem on pärjännyt tässä tilanteessa?
Rem ei onneksi ole koskaan ollut mikään tappelija tyyppi, Rem on matsannut vaan yhden koiran kanssa ja sekin tapahtui noin vuosi sitten, olin äärimmäisen hämmentnyt siitä asiasta. Rem onneksi ei tässäkään tilanteessa vastannut tappelulla vaan yritti vältellä tilannetta, eläinlääkärin mukaan se oli onni koska jos olisi lähtenyt tappeluun mukaan niin silmä olisi todennäköisesti ottanut pahemmin osumaa.
Rem oli tapahtuman jälkeen ihan normaali, missään vaiheessa se ei valittanut että sattuisi mihinkään, eläinlääkärikin kun tuli tekemään pikaisen tarkastuksen jonottaessa niin Rem meni vaan häntä heiluen paijattavaksi, Rem ei tietenkään mielellään olisi tykännyt että silmää tutkitaan sen enempää mutta silmää olisi saanut rapsutella koska kyllähän sitä kutitti kovin. Reipas mummeli antoi kuitenkin ihan nätisti tehdä kaiken mitä pitikin.
Remillä oli ensimmäistä kertaa nyt tötterö päässä ollessaan 8,5 vuotias, se oli todella vaikeaa ja ensimmäinen päivä tuotti vaikeuksia mm nukkumisen kannalta. Sterkkauksenkin aikana Remillä oli vaan suojapaita päällä ja se riitti. Ilman tötteröä ei olisi voinut olla edes valvonnan alla, silmää kutitti niin paljon että tassu etu- tai takatassu olisi hieronut silmää jatkuvasti.
Remille määrättiin todella vahva antibiootti ja tulehduskipulääke, ihan siltäkin varalta jos silmän olisi voinut jälkipaikata.
Lääkkeiden kannaltakaan ei asia sujunut ihan mutkitta, kipulääkkeestä kolmantena päivänä Rem tuli kovin huonovointiseksi, rupesi kuolaamaan ihan suunpielistä asti. Antibioottia kesti viikon jonka jälkeen se jouduttiin keskeyttämään. Viikon ab kuurin jälkeen Rem oli päivän todella kipeä, sisällä ei pysynyt ruoka eikä vesi vuorokauteen sisällä! Tähän oltiin toki varauduttu kun ell sanoi että nämä on tavallista vahvemmat lääkket kun mitä yleensä haavoihin tai normaaleihin tulehduksiin määrätään. Onneksi maitohappobakteerit ja kotinesteytys auttoi niin ei tarvinnut tippaan lähteä. Pikkuhiljaa Rem alkoi virkistyä ja nyt keskitytään loppuun asti nopeaan ja hyvään paranemiseen.

Kaikenkaikkiaan Rem on ollut todella reipas potilas joka on suoriutunut kaikesta oikein mallikkaasti.
Rem ei onneksi ole koira joka keräisi mörköjä tälläisistä tilanteista. En usko että mummelin elämää tämä nyt kovasti traumatisoi.

Nyt toivotaan sitäkin että Rem saisi elää vanhuus vuotensa rauhassa terveenä ja ilman tapaturmia! ♥

torstai 23. helmikuuta 2017

My weakness is that I care too much

Olen tässä pohdiskellut itsekseni, meillä on ollut upeita treenikavereita, siis aivan loistavia! Katselin kuvagalleriasta kuvia ja muistelin lämpimästi joitakin aikoja ihan tästä parin vuoden sisältä.

Itselläni on ollut ongelmia, paljonkin. En mä tarkotuksella ole ollut vittumainen tai tehnyt kenellekkään pahaa mieltä, mutta nyt kun on löytänyt sen vanhan avarakatseisuuden takaisin niin kyllä mä tajuan että aika ankeeta treeniseuraa mä oon kyllä varmasti ollut.
Kyllä vähän sanon että seura teki kaltaisekseen, mä olen kuullut paljon sitä että olen ihan paska ohjaaja ja että kaikki omassa tekemisessä kusee huolella, mullehan se on tehny tosi hyvää! Siis siinnä mielessä että mulla nousee tälläisistä kommenteissa itselle kova tarve todistaa nämä väitteet vääriksi, asenne tulee ja hyökkää että minä näytän teille jotka epäilette!
Se on vaan suuren suuri ongelma että otan todella paljon vaikutteita asioista joita itse ihailen, tässä tapauksessa ihan huippuhyvä kouluttaja jonka koirat on ihan huippu duunareita ja se mielentila, siis VAU! Kouluttajana ei kaunistele asioita ja ne tulee pläjäyksenä suoraan päin näköä, mulle tämänlainen kouluttaja on juuri oikeanlainen ja vie mua ohjaajana paljon enemmän. Mutta nyt kun olen tehnyt paluuta vanhaan itseeni niin ajatukset muistakin asioista on tullut, niinkuin se että kaikilla ei ole tätä samaa ajatusmaailmaa vaan oikeasti se että sanoo liian jyrkästi ja suoraan satuttaa ja aiheuttaa pahaa mieltä.

Joudutte katselemaan omista koiristani kuvia kun en laita vanhojen treenikamujen kuvia, ettei kukaan loukkaanu tai koe tilannetta ahdistavaksi.

Meidän kanssa treenasi yksi nuori nainen, todella lahjakas ohjaaja jolla on mustia kaksinkappalein. En kovinkaan kauaa kerennyt tätä nuorempaa näkemään mutta vanhemmalla oli todella upea tottis, Siinnä oli jotakin mitä itsekkin halusi tavoitella ☺
Oli itselläni aika kurjaa aikaa kun tuntui että kaikki koirat kuolee käsiin, omat ja kasvatitkin, tapaturmaa.. sairautta... tuntui kun kaikki olis vaan kaatunu niskaan, fiilis ei siis ollut kovinkaan hyvä tuolloin. En yritä puolustella itseäni milläänlailla, sulkeuduin vähän ja en ollut kovin aurinkoinen, kaikilla vaan on oma tapansa surra. En tiedä varsinaisesti mitä sitten lopulta kävi.. Reilu kuukausi sitten kuulin vaan että olin "selkäänpuukottaja", olen yrittänyt miettiä siitä asti mitä tässä varsinaisesti on tapahtunut mutta en vaan itse tiedosta asiaa.. vaikka olen yrittänyt. Muistan häntä kaikesta huolimatta todella
lämpimästi, mukava ja positiivinen ihminen.

Sen jälkeenkin meillä on ollut upeita treenikavereita, sellaisia jotka on saanut sitä suoraa palautetta ja ymmärtänyt asian niin että pidän heitä sekä heidän koiriaan huonoina, enkä minä ole koskaan niin sanonut enkä edes ole yrittänyt vihjailla siihen suuntaan.

Olen nyt jokatapauksessa ottanut opikseni, treenailen mielläni yksin mutta olihan se aivan ihanaa kun sai uuden treenikaverin tässä jonka kanssa ollaan nyt käyty pariin kertaan treenailemassa silloin kun ei olla omissa treeneissä ♥ Huomaan muutenkin noin yleisesti itsessäni suuren ja positiivisen muutoksen, avaramman katseen ja vähän rennomman olemuksen, ihan omia koiriakin kohtaan ☺
Omat valotuojat ♥

lauantai 18. helmikuuta 2017

I believe that family is worth more than money or gold


Pari viimeistä viikkoa oli hieman rankahkot kun olin äidin luona hoitamassa koiria heidän loman ajan, koiria oli yhteensä 9 ja rankaksi asian teki että Renalla oli juoksut, se oli yhtä eristämistä ja suunnittelua ettei tule vahinkoa Dorkan kanssa. Kyllähän kaikki sujui ihan niinkun pitikin mutta viimeiset 4 päivää kävi vähän turhan unettomiksi omalta osalta että rupesi olemaan ihan lopussa oma jaksaminen.
Sain myös yliannostuksen shelttien haukkumisesta vaikkei ne haukkuneetkaan läheskään niin paljoa kun normaalisti.
Kaikenkaikkiaan oli ihan mukavaa ja tulipahan oltua paljon veljeni kanssa ☺

Me ei oikein ehditty treenailemaan sen aikana kun olin vanhemmillani hoitireissulla, mutta nyt ollaan oltu pari päivää kotona keräämässä voimia, saatu omia arkisia juttuja tehtyä, eli ollaan me myös treenattu.
Aloitin Norpan kanssa toissapäivänä tottiksen treenaamisen, se ei osaa kuin istu ja odota käskyt oikesti tällä hetkellä. Mut miten iloikseks se tekikään mut kun mulla on kerrankin pentu joka on ihan älyviisas, ihan lapsi nero! Se on niin taitava että voisin jopa harkita tämän likan kanssa jos vähän tokoilisi kaiken muun lisäks. Uskon jos pidetään tämä tahti niin kohta on maahanmeno ja perusasento hallussa kun vanhalla tekijällä, odotukset on korkealla Norpan kanssa ☺ Kiva että on välillä oikesti nokkela koira treenattavana, Dorka kun oli hankalin mitä oon koskaan koulinu ja Muikku oli jotain siltä väliltä.
Mä olen tyytyväinen ja onnellinen mun karvaisista ystävistä! ♥
Muikku perusasennossa ☺

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Vanhojen muistelua ja tulevien suunnittelua!

Ihan ensiksi olen miettinyt kovasti itselleni uuden vuoden lupausta, kyllä olen pohdiskellut ja päätynyt siihen että nyt on tapahduttava muutos asoihin. Olen ollut yhdessä porukassa mukana jonkin aikaa ja huomaan että seura on tehnyt kaltaisekseen. Mä olen huomannut että saatan olla todella ikävä ja negatiivinen ihan tahtomattanikin, jotenkin on kokoajan vähän sellanen takakiree. Ennen olen ollut kovin positiivinen ja auttavainen, toki olen auttanut edelleen mutta vähän kylmemmällä asenteella, nyt huomaan olevani sellainen treenaaja mitä mä olen halveksinut ennen itsekkin, tai itseasiassa en pidä sellaisista vieläkään, sellainen oikea treenifiiliksen tukahduttaja. Eli uuden vuoden lupaus on että yritän pyrkiä vanhaan itseeni, aijon päästä takaisin siihen mitä joskus olin! Nyt riittä se "angry people" asenne ja siirtyä siihen "happy people" moodiin takaisin! Porukka nyt näillä näkymin säilyy kuitenkin samana... tai yritetään ainakin vähän ristiriitaisin ajatuksin.

Mitäs me oikeen tehtiin vuonna 2016? Treenattu ainakin... mutta kaiken muun jouduin kyllä lunttamaan koiranetistä.

REM
Remillä ei ollut kun terveystavoitteita, noh, terveenä on pysynyt, on sterkattu ja iloinen veteraani iässä oleva rouva.
Mitäs Rem touhusi vuonna 2016?
Rem on saanut touhuta mieleisiä asioita, hakenut palloa ja syönyt nakkeja, ollut hierottavana ja "korjattavana". Rem pyörähti myös voittaja näyttelyssä saaden kaksi titteliä mukaansa; V-16 & VV-16 ☺
TAVOITTEET VUODELLE 2017?
Remillä pysytään samassa tavoitteessa kun viimekin vuonna, toivottavasti on hyvä ja terve vuosi edessä!

RUKI
Rukilla oli tavoitteena TOKOsta VOI1 tulos.. Noh, niinhän siinnä kävi ettei mulla vaan ole riittänyt motivaatio uusien sääntöjen kanssa että oltaisiin Rukin kanssa kisaamassa käyty.
Pennut oli, 7 pentua jotka ovat kaikki ihan mahtavissa kodeissa ♥ Ruki kävi myös pyörähtämässä belgi erkkarissa, ERIn sai ja hienosti pönötti sateessa.
TAVOITTEET VUODELLE 2017?
Rukille myös terveystavoitteita, silmät peilataan uudestaan ja pentuja olisi taas tulossa, viimeinen pentue mutta näillä näkymin pentue syntyy toisaalla :)
Katsotaan saataisiinko aikaiseksi JK1 tai ehkä se VOI1 TOKOsta, en varsinaisesti Rukille aseta tavoitteita tälle vuodelle.

DORKA
Meillä oli tavoitteina viime vuodelle IPO1 ja TOKO ALO1. IPOhan vaihtui jo ennen jälkikautta takaisin montsuun. Ei käyty montsussa kisailemassa.
Mitäs Dorka touhusi vuonna 2016?
Dorka kävi lisäterveystutkimuksissa, koko selkä oli terve (SP0, LTV0 ja VA0) ja polvet 0/0.
Dorka kävi myös kisaamassa itselleen TOKOssa kaksi ALO1 tulosta. Luonnetestissä käytiin myös pyörähtämässä, pisteitä tuli 139 ja laukaisuvarma. Luonnetestissä kaikki osa alueet plussan puolella mutta samaa mieltä en ole sen kanssa että Dorka olisi pidättyväinen, Dorka kävi heti silitettävänä ja oli ihan ok kaikissa siirtymissä jossa en ollut mukana mutta jokainen tulkitsee asian tietysti tavallaan ☺ Sitähän nuo testit on. On niin paljon tuomareistakin kiinni.
TAVOITTEET VUODELLE 2017?
Dorkalle asetan tavoitteita peräti niin paljon kun se viimeinen ALO1 TOKOsta, sit treenataan vaan kovasti ja katsotaan kisataanko tänä vai ens vuonna sitten pk-puolella, riippuu milloin ollaan valmiita kokeisiin :)

MUIKKU
Muikulle oli tavoitteena BH-koe vuodelle 2016.
Mitäs Muikku touhusi vuonna 2016?
Muikku suoritti meidän tavoitteen syyskuussa, BH-koe suoritettu erinomaisella suorituksella :)
Lisäksi Muikku kävi terveystutkimuksissa joista olin kovin huolissani, turhaan. Tulokset ovat puhtaat, Lonkat A/A, kyynärpäät 0/0, polvet 0/0, koko selkä terve ja lausuttu LTV0 ja VA0 jo tässä vaiheessa ja silmätkin peilattiin terveiksi. Muikku on myös aloittanut lupaavasti uuden lajinsa, agilityn.
TAVOITTEET VUODELLE 2017?
Treenataan myös Muikun kanssa kovin ja katsotaan ollaanko tänä vuonna kisavalmiita vai aloitetaanko kunnolla vasta ensi vuonna. Ei siis varsinaisia tavoitteita Muikun kanssa.

NORPPA
Norppa nyt tuntuu jäävän pakkaan pysyvästi, se on kovin leimautunut muhun ja on nopeiten leimautunut pentu mikä mulla on koskaan ollu. Norppa on hauska pentu ja osoittanut potentiaalista harrastuskoiran alkua ♥
TAVOITTEET VUODELLE 2017?
Norpalle asetan tavoitteeksi BH-kokeen.

Tiedän tiedän, on todella köyhät tavoitteet vuodelle 2017, isoja muutoksia on kuitenkin edessäpäin ja sen mukaan mennään.

Oikein hyvää ja mukavaa Uutta Vuotta vielä kaikille!



keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kohti vuotta 2017!

Ihan pian on kylmä (vai pitäisikö sanoa lämmin?) ja melko sateinen joulukuu ohi. Pentu kasvaa ja täyttikin jo 4kk viime sunnuntaina, on kasvanut isoksi jo, Muikun kanssa kokeroa on ehkä huimat sentti? Joo, tiedän! Muikku ei ole mikään jätti mutta silti vaikuttaisi nyt siltä että tuosta tulee pieni poni, sen näkee sitten?
Me ollaan treenailtu melko laiskanpuoleisesti mutta ollaan kuitenkin, Muikku on käynyt tosi vähän aksaamassa mutta se on niin pirun nopea oppimaan että on hoksannut jo kontaktien idean tokalla kerralla ja viimeksi tarjosi jo ihan oikealta puolelta sisäänmenoakin :D Se on fiksu tyttö. Pieniä ratapätkiä ollaan tehty ja ei helkkari, miten sen perässä pitäisi pysyä kun vauhtia on ihan sikana? Onneksi ohjautuu ihan hyvin, jos pää kerkee ajatella ja kertoa koiralle ohjeita ajoissa niin ihan kivasti se on kaikesta kiireestä huolimatta menny.

Me käytiin myös messukeskuksessa, Voittaja 2016 näyttelyssä sunnuntaina 11.12, Rem oli ilmoitettu näyttelyyn. Tuomarina meillä oli Ruotsalainen erikoistuomari Sonny Ström, en ollut koskaan aijemmin vienyt Remiä tälle ja en yhtään tiennyt mitä se Remistä tykkäisi. Kunhan kehät alkoi, kaikki meni tosi nopeasti ja huomasin Remin voittaneen veteraanit ERIllä ja SAlla, hetken päästä kävi kuitenkin niin että Rem voitti muutkin nartut! Remistä tuli siis tämän vuoden voittaja ja vetsku voittaja! Ihana Susan (-click-) vei Remin rotukehässä ja Sara (-click-) vei Remin isoon kehään.
Olisi ollut mukava päästä kotiin ajoissa mutta sen sijaan siellä menikin iltaan asti, mä kun pidän muutenkin niin kovin näyttelyistä niin on taas kiintiö hetken täynnä ;)

Sellainen loppuvuoden puristus, ensivuonna uudet kujeet!
HYVÄÄ JA MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Simply the best

Tämän postauksen päätin omistaa mun elämän koirille, niille koirille jotka voi omistaa vaan kerran elämässä ♥
Älkää käsittäkö väärin, rakastan kaikkia koiriani, myös niitä jotka ovat matkustaneet sateenkaarisillalle, mutta sitten on vaan nämä jotkut joissa on vaan sitä spesiaalia, se kun kemiat kohtaa ihan täysin!

Tarina alkaa berninpaimenkoirasta, siitä joka muutti jo aikuisena ongelmakoirana meidän perheeseen minun ollessa vielä lapsi. Lynx Walleys Evin "Edu", s. 05.07.1995 - k. 26.04.2007.
Edun kanssa alku ei ollut helppoa, se ei ollut kovinkaan lapsiystävällinen koira. Kunhan Edun kanssa ystävystyttiin, kaikki näytti valoisammalta, asiat rupesi sujumaan, hitaasti mutta varmasti. Edu on koira joka on opettanu mua enemmän kun kukaan olisi koskaan voinut. Kiitos Edu ♥ Annoit minulle parhaat eväät matkaan.

Sitten tuli Rena, Kiosan's Phoebe, Ruotsista. Rena oli ihan unelma harrastuskoirana. Me kokeiltiin Renan kanssa kaikenlaista, tuntui toimivan lajissa kun lajissa, Rena oli kun ajatus ja meillä toimi kaikki kemiat todella hyvin. Rena kuitenkin sairastui jo 11kk ikäisenä, siitä asti elämä on ollut vähän vaakalaudalla. Pari vuotta sitten päätin että nyt en voi enään olla itsekäs, nyt Renan ei tarvitse enään sairastaa ja olin varannut ajan jo viimeiselle matkalle, isäni soitti minulle ja sanoi että "älä vie vielä, me kokeillaan vielä menisikö Rena shelttien kanssa" ja niin me päätettiin yrittää. Nyt Rena voi todella hyvin, ei ole sairastellut, ikävä on ihan järkyttävä vieläkin ja meillä on aina yhtä iloinen jälleennäkeminen, myös eroaminen on aina yhtä vaikeeta. Mutta Rena on vielä elämässäni ja voi hyvin, se on todella arvokasta minulle ♥

Sitten tuli Muikku, Muikku on ensimmäinen koira Renan jälkeen joka tuntuu todellakin omalta. Mä olen niin onnellinen tuosta mun pienestä hollantilaisesta. Muikku on myös todellakin monipuolinen, se on äärimmäisen sosiaalinen ja hauska koira, kaikki tuntuu pitävän Muikusta, mutta onhan se vaikeeta olla pitämättä siitä :D Muikku on mukava koira jonka voi viedä jokapaikkaan ilman että sitä ahdistaa, se on ihan yhtä Muikku jokapaikassa! Muikun kanssa meillä on vielä pitkä elämä edessä ja tulee toivottavasti paljon yhteisiä kokemuksia ja saavutuksia ♥
Kaikki koirani ovat opettaneet minulle paljon, kaikki ovat olleet upeita persoonia ja ketään en kadu hetkeäkään. Matkan varrella on tullut myös vastaan paljon upeita ihmisiä.
Kaikki sattumien summat ovat tehneet minusta sen mitä nyt olen, olen oppinut paljon hyvää ja paljon nähnyt sellaista mitä kautta on sitten opittu mitä ei missään nimessä halua olla. Vielä on matkaa jäljellä ja huisin paljon lisää kokemuksia, upeita karvaisia ystäviä ja ihmisystäviä, tuskin maltan odottaa! ☺♥

lauantai 12. marraskuuta 2016

I turn my back and go for all the better things in order

Vuosi lähestyy loppuaan, se tarkoittaa suuria muutoksia ja uutta alkua.
Työsuhde päättyy nykyisessä työpaikassa viimeinen päivä joulukuuta, aikomusta ei ole jatkaa siellä ja sitten mikään ei enään pidättele täällä pk-seudulla, sitten lähden, se että minne selviää varmasti joulukuun aikana. Odottelen kovasti lähtöä ja alkaa aika käydä pitkäksi, tuntuu kun viikot vaan matelisi.

Arki on lähtenyt rullaamaan nyt todennäköisesti pysyvällä laumakokoonpanolla kun Puolasta lensi yksi tervu tytteli, malinoisvanhemmista syntynyt. Rukin kaikki pennut ovat lähteneet omiin koteihinsa, Muppekin muutti sitten Seinäjoelle ja nykysin hänet tunnetaankin nimellä "Bestla" :)
Puolalainen, tutummin "Norppa" on kotiutunut hyvin tänne meille, Norppa on reipas ja kookas narttupentu, mutta tosiaan tarkoitus oli alunperin että hän lähtisi sijoituskotiin, pienien ongelmien ilmettyä päätin että kyllä se kotiin taitaa jäädä, nyt vain lykkään Muikun pentuetta vähän pidemmälle. Se miksi tämä on todennäköisesti pysyvä laumakokoonpano on se koska en ole kuitenkaan ihan täysin päättänyt jääkö Norppa tähän hengailemaan vai etsiikö jossain vaiheessa itselleen tavoitteellisesta harrastamisesta kiinnostunetta sijoituskotia.
Nyt en tosin mieti näitä asoita, mennään fiilis pohjalla ja keskitytään paranemiseen.

Meillä on ollut huonoa tuuria, mun koirat sai kennelyskän vaikka sairastivat sen viimevuonnakin... tai no vaan käyttikset yskii, Ruki ja Rem meinaa varmaan tehdä samallatavalla kun viimevuonna eikä meinaa sairastaa tänäkään vuonna, mikä on tietysti ihan mukava asia :)

Nyt porskutetaan eteenpäin ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!